Voileipäkakku juhlistaa Suomen itsenäisyyttä

Voileipäkakku mielletään suomalaisissa perhejuhlissa tarjottavaksi herkuksi. Suomen itsenäisyyspäivänä vietettävissä Linnan juhlissa voileipäkakkuja on tarjottu vuodesta 1961.

Voileipäkakku on suolainen kakku, joka on koottu täytekakun tapaan leipäviipalekerroksista, niiden välisistä täytteistä, kakun päällysteestä ja pinnan koristeista. Klassikkokoriste ovat graavilohesta, kinkkusuikaleista ja/tai juustoviipaleista muotoillut ruusut.
Voileipäkakun paikkaa juhlapöydässä vahvistavat kakku-nimitys, samankaltaisuus täytekakun kanssa sekä se, että sitä on harvoin tarjolla. Niitä on pidetty työläänä valmistaa ja usein ne on tilattu juhlapöytään leipomosta tai pitopalvelusta.

Ensimmäiset voileipäkakkureseptit levisivät Ruotsissa 1940 -luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä voileipäkakku rantautui Suomeen. Perheenemännille suunnatussa Kotiliesi-lehdessä julkaistiin ensimmäisen kerran voileipäkakun ohje vuonna 1956.

1950- ja 1960-luvuilla kahvipöytiin tuli makeiden tarjottavien rinnalle myös suolaisia vaihtoehtoja, tavallisimmin pieniä, koristeltuja voileipiä. Voileipien valmistaminen oli kuitenkin juhlien järjestäjälle työlästä. Voileipäkakun saattoi pääosin valmistaa jo edellisenä päivänä ja kakun tekemiseen kului vähemmän aikaa ja raaka-aineita kuin yksittäisiin voileipiin. Voileipäkakku myös säilyi kahvipöydässä pieniä voileipiä pidempään tuoreena.

1950-luvun jälkipuoliskolla Suomessa järjestettiin osuusliikkeiden, pienviljelijäyhdistysten ja marttayhdistysten tilaisuuksia, joissa opetettiin voileipäkakkujen valmistusta. Samoihin aikoihin voileipäkakut ilmestyivät myös kahviloiden ja leipomoiden valikoimiin.

Joka kodin keittokirjojen reseptivalikoimiin voileipäkakut tulivat 1960-luvun alussa. Itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa voileipäkakut syrjäyttivät voileivät vuonna 1961.

Varhaisissa resepteissä käytettiin täytteinä erilaisia voipohjaisia tahnoja, kuten juustovoi, persiljavoi tai sinappivoi, maksamakkaraa sekä kinkusta, makkarasta tai savukalasta tehtyjä tahnoja. Liha- ja kalatäytteitä saatettiin käyttää samassa kakussa.

Voileipäkakku kuorrutettiin joko täytetahnalla tai majoneesilla mutta myös kermavaahtoa saatettiin käyttää. Tyypillisimpiä koristeita olivat persilja, retiisi, tomaatti, kurkku, kananmuna, omena, keitetyt luumut ja suolakurkut.

Voileipäkakku on perinteisesti muodoltaan pitkänomainen, mutta pyöreitäkin kakkuja tehdään. Kakku kannattaa valmistaa syömistä edeltävänä päivänä, mutta päällystää ja koristella vasta juuri ennen tarjoilua. Voileipäkakkua varataan tarjolle 120–150 grammaa henkilöä kohden.